Yllättävä tasapaino – Miten saavuttaa tasapaino ja kehittää resilienssiä

Blogi 22.03.2020 Viimeksi päivitetty: 01.07.2020

Tämä artikkeli on julkaistu Suomen NLP-yhdistyksen Mieli-lehdessä (4/2019). Omien sietokykyjensä kehittäminen ja vaikeaksi koettujen tilanteiden klaaraaminen tässä muuttuvassa maailmassa on ainaista treenaamista vaativaa. Elämä on täynnä yllättäviä tilanteita, jotka voivat horjuttaa mieltä ja sitä, kuinka tasapainoiseksi elämän koemme. Saatamme tuntea yllätysten äärellä enemmänkin ehkä negatiiviseksi miellettyjä tuntemuksia, samalla tasapainosta haaveillen – kunnes sopeudumme uuteen tilanteeseen. Sopeutumisessa auttaa resilienssi, eli psyykkinen palautumiskyky. Miten saavuttaa tasapaino ja kehittää resilienssiä?

Sanotaan, että resilienssi on ominaisuus, jota toisilla on enemmän kuin toisilla. Resilienssiä mitataan esimerkiksi sillä, kuinka jotkut tuntuvat selviävän supervaikeistakin tilanteista lähes leikiten, kun taas toisille ne pienimmätkin koettelemukset näyttävät tuntuvan liiallisilta. Resilienssiä rakentavat yksilön omat kokemukset sekä lähipiiristä ja ympäristöstä kumpuavien myönteisten ja haitallisten tekijöiden vuorovaikutus. [1]

Itse uskon, että alitajunnan kantamista keskeneneräisistä tunnekokemuksista voi löytyä vastaus myös oman resilienssinsä kehittämiseen. Kun pureutuu alitajunnan syviin käsittelemättömiin tunnekokemuksiin, voi sitä kautta jopa merkityksellisessä määrin kehittää elämisensä mielekkyyttä, stressinsietokykyä – ja resilienssiä.

Elämän yllätykset koetaan usein ehkä ei-niin-mielekkäinä, kun taas odotukset koetaan positiivisempina. Jos yllätyksiin liittyy positiivisia odotuksia sekä muutoksia (ja ne onnistutaan myös näkemään!), voi tasapaino löytyä helpommin. Omasta mielentilasta kun on niin paljon kiinni. Rikkirepivässäkin elämäntilanteessa on valtava mahdollisuus kokea tasapainoa ja jopa onnea ilman, että haastava tilanne vie pohjan kaikelta muulta elämässä. Tämä on mielestäni resilienssiä jos mikä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi tunteeton tai ettei mikään tuntuisi miltään.

Resilienssi on avarakatseisuutta. Se on mahdollisuuksia. Se on kunnioitusta.

Kun oma maailmani on järkkynyt ja tasapaino on tuntunut vain kaukaisena muistona tai haavekuvana, olen kääntynyt kirjoittamisen puoleen omien tuntemusteni, pelkojeni ja ahdistuksieni purkamiseksi. Terapeuttinen ja alitajuntaan sukeltava tunnekirjoittaminen auttaa mieltä tyhjentymään kuormittavista ajatuksista, jotta tunne tasapainosta löytyisi nopeammin. Samalla, kun omien tunnetilojen sietokyky kasvaa läsnäoloa lisäävän kirjoittamisen myötä, myös turvallisuudentunne sekä kokemus omasta vahvuudesta voimistuu.

Kirjoittaminen on jokseenkin aina ollut minulle luontainen tapa ilmaista itseäni nuoruudesta saakka. Harmi vain ettei silloin käytössäni ollut toimivampia kirjoittamisen metodeita, sillä kirjoittamisilla on hurjia eroja. “Rakas päiväkirja, olin tänään kielikurssilla ja kävin kaupassa”, on täysin erilaista kirjoittamista kuin esimerkiksi: “Tunsin suurta yksinäisyyttä. Olin kuin näkymätön haamu kävellessäni ihmisten ohi. Silti he katsoivat minua. Miksi koen näin suurta yksinäisyyttä?”

Terapeuttinen kirjoittaminen on mielestäni ehdottoman rehellistä ja joskus jopa brutaalia. Kun kirjoittamalla avaa aitoja tunnetilojaan omien silmiensä nähtäväksi, yllätyksenkin tuottamat tunnetilat voivat realisoitua ja muuttua hyväksyttävimmiksi, jotta tasapaino ja turvallisuudentunne saavutettaisiin.

Elämä tuntuu olevan aikamoista tasapainoilua kaiken informaatiomyllytyksen keskellä.

Ja oman kokemukseni mukaan mitä enemmän alitajunta sisältää keskeneräisiä tunnekokemuksia, sitä vaikeammalta tasapainon saavuttaminen voi tuntua...Näissä yhteyksissä tuon mielelläni esiin traumat sekä esimerkiksi PTSD:n ja dissosiaation, joiden uskon olevan yleisempää tälle sotataustaiselle kansalle kuin ehkä tiedostammekaan. Omista syvistä haavoistaan tietämättömät ihmiset traumatisoivat, tiedostaen ja tiedostamattaan, mutta oma tärkein tehtävämme on parantaa itsemme näiden vaikutuksista.

Monia elämänsä tapahtumia ei taida juurikaan pystyä ennakoimaan, mutta mieltään voi harjoittaa muun muassa tyhjentämällä kestämään paremmin tuulet ja tuiverrukset näkökulmia avartamalla sen sijaan, että jumiutuu automatiikalla tiettyyn tunneloukkuun. Sillä aina on vaihtoehtoja. Aina on ratkaisuja. Vaatinee vain rohkeutta toimia oman tunneloukkunsa vastaisesti ja siirtyä kohti tuntematonta, yllätyksellistäkin mahdollisuutta. ♥

MAIJA LUOMALA: SIELUKIRJOITTAMINEN®-metodin kehittäjä, Mainos- ja mediatoimisto Maijamedian perustaja, NLP Practitioner, joka rakastaa huomata, kuinka ihminen herää omiin oivalluksiinsa. ”Tie menneisyyteen voi avata aivan uudenlaisen tulevaisuuden.”

Lähteet:

[1] https://mieli.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-elämäntilanteet/sairastuminen-voi-olla-kriisi/mitä-resilienssi

SIELUKIRJOITTAMINEN®

“SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin avulla voit päästä tehokkaasti ja nopeasti käsiksi alitajunnan virtaan, siellä piileviin ongelmiin ja tiedostamattomiin kipukohtiin, jotka käsittelemättöminä vaikuttavat jatkuvasti nykypäivän elämään, halusimmepa sitä tai emme. Tiedostamattomaan puoleen tarttuessamme voimme nauttia kokonaisvaltaisen onnellista ja merkityksellistä elämää. Täysillä.”