Millaisissa hetkissä sinä tunnet olosi merkitykselliseksi ja onnelliseksi? Mitä se vaatii, että tunnet näin? Onko sinulla ominaisuuksia, joiden käyttämisellä olet tuonut apua tai hyötyä muille ja kokenut tämän kautta syvää merkityksellisyyttä? Tunnetko oikeasti onnellisuutta käyttäessäsi näitä kykyjä? Onko elämäsi niin kuin haluat sen olevan vai kaipaisitko siihen muutosta? Mitä oikeasti haluat elämältä? Elämä on äärimmäisen opettavainen matka. Siitä helpoimmasta päästä on oma elämänmatkani ollut kaukana, mutta vuosia sitten päätin löytää elämäni selitykset ja oivallukset pystyäkseni olemaan se, joka minun kuuluisi olla, koska jostakin syystä en ollut oikeastaan koskaan tuntenut eläväni sellaista elämää, jota halusin elää.
Voit myös kuunnella tämän artikkelin YouTubessa >
Oletko luonut tai loisitko elämästäsi onnellisen ja miten se tehdään? Miten saisit tunteen, että elämälläsi on merkitystä ja että sinulla on väliä? Etsimme usein pelastusta erilaisesta tekemisestä, uuden oppimisesta, saavuttamisesta ja touhuamisesta. Siltikin päivän päätteeksi sisäinen merkityksettömyys ja uupumus voivat nostaa päätään ja elämä ahdistaa. Eivätkö valinnat ja tekeminen tuoneetkaan täyttymystä ja sisäistä tyytyväisyyttä? Joskus jopa olemme saattaneet kohdata ajatuksia tai tokaisuja siitä, kuinka itseensä keskittyminen koetaan jopa ikävänä itserakkautena. Ja onhan tässäkin toki erilaisia ilmenemismuotoja.
Sisäinen elämä löytää keinot ja tiensä ulos joillakin jo elämisen aikana ja joillakin vasta kuolinvuoteella, kuin filminauhana vilisten silmien edessä. Tiedän, koska sain kerran, jos toisenkin, kokea traumaattisen kuoleman ja paluun takaisin elävien kirjoihin. Eläminen merkityksettömyyden tilassa voi olla vaarallista sekä ihmiselle itselleen että muille. Oma toiveeni on ollut löytää elämän merkityksellisyys jo elämän aikana eikä vasta, kun se on auttamatta myöhäistä. Elämisen nautinto ei synny ulkopuolemme asioista ja tekemisistä tai tapahtumista vaan sisäisistä oivalluksista, palapelin rakentamisen ketjusta, joka parhaimmillaan tuottaa oivalluksen siitä kuinka kaikki, kaikesta huolimatta käy järkeen ja miten kaikella on kuin onkin merkitys.
Uskon, että elämä on merkityksellistä yksinkertaisesti ihan jo siitä syystä, että elämän merkityksettömyys on yksi kuluttavimpia olotiloja. Omalla kokemuksellamme merkityksellisyydestä ja merkityksettömyydestä luomme taivaan tai helvetin. Usein merkitykselliset asiat ovat aivan eri tasolla, kuin millä merkityksettömyydessä elävä ihminen toimii. Vaatii ihmispeiliä, sisäistä analyysia, tarkastelua ja herätyksiä nähdä elämän merkitykselliset asiat. Ja miten usein näyttää lohduton merkityksettömyyden olotila myös siirtyvän alitajuisena lahjana, kuin seremoniassa toimitettavana siirtymäriittinä isältä pojalle, äidiltä tyttärelle, kuin surumielisen Lapinäidin kehtolaulun säestämänä elämännälkäiselle pikkulapselle, joka painaa surevana päänsä alas jo varhain. Aikuinen viljelee tietoisesti ja tietämättään kulttuuriaan seuraavalle jälkipolvelle.
Ei missään mitään niin olekaan kuin merkityksellisyyttä!
Toisin sanoen kaikella on merkitystä. Jos ajattelee, ettei millään ole merkitystä, niin ei varmaan millään sitten tosiaan ole. Merkityksettömyyden ajatusmallissa kaikki tuntuu menettävän merkityksensä eikä elämä tunnu tarjoavan järkevää syytä olla olemassa, saati siten auttaa ketään pyrkimään merkityksellisyyteen... Kun uskaltaa elää merkityksellisyydestä, olen huomannut, ettei se muuta tarjoakaan kuin merkityksellisyyttä.
Sisäinen elämä ja tyytyväisyys kiittää ja hehkuu omien autenttisten kykyjen käyttämisestä, ja kun selvittelemme mitä nämä ovat ja miten työkalut ovat hyödynnettävissä uniikilla tavalla oman historian kautta, voi elämä alkaa muuttumaan radikaalisti, riippumatta siitä, että olemmeko elämäämme juuri sillä hetkellä täysin tyytyväisiä vai emme. Tiedätkö sinä mitä elämälläsi oikeasti tekisit? Vai tuntuuko elämä avaavan eteen enemmänkin tyhjää tilaa, neuvottomuutta? Kaipaisimme kaiken juoksemisemme keskelle kipeästi pysähtymistä ja pysähtymisen edistäjiä auttamaan meitä keskittymään ja oikeasti syventymään olemisemme perustaan, eli sisäiseen maailmaamme ja siellä oleviin keskeneräisiin asioihin. Loppujen lopuksi meillä ei ole muuta kuin itsemme, sillä muu ympärillämme on katoavaista. Itse olemme loppuun asti ja usein itsessämme niin itsestäänselviä, että unohdamme sisimpämme ja alamme etsimään vastauksia ulkopuoleltamme: suorittamisesta, saavuttamisesta, elämyksistä, ihmissuhteista.
Kun löydämme uudelleen sisäisen maailmamme ja tunneyhteyden, ymmärrämme olevamme sitä, jolla on merkitystä ja alkaa ihmeiden aika. Jos emme tunne olevamme merkityksellisiä, kuinka voisimme jakaa sitä ympärillemmekään? Kuinka voisimme opettaa lapsillemme merkityksellisyyttä, jos emme sitä itsekään ymmärrä?
Haaveena parempi elämä? Jos, niin lue tämä.
Uskon vahvasti, että onnellisuus ja trauman hoito ovat kavereita. Uskon myös, että jokainen meistä on enemmän ja vähemmän traumatisoitunut eikä kukaan voi ohittaa tätä väittämää. Trauman hoidon tulisi olla jokaisen elämän keskiössä erityisesti silloin, jos vähääkään haaveilemme paremmasta ja onnellisemmasta sisäisestä elämästä tai jos kamppailemme itsemme kanssa millään tavoin. Ei traumojen hoitamisen tarvitse olla kamalaa ja vaikeaa, vaan ensimetreiltä eheyttävää ja kaunista yhteyden löytymistä. Sitä on SIELUKIRJOITTAMINEN® parhaimmillaan.
Elämän pirstaleisuus ja uuvuttavuus juontuu pitkälti käsittelemättömistä tapahtumista, selittämättömistä tilanteista, jotka ovat jääneet piiloon alitajuiseen mieleemme. Kaiun tavoin ne suihkuverhon ja lukitun oven takaa laulavat kumeita laulujaan. Kuulemme ja tunnemme ne löytämättä ratkaisuja siihen, kuinka päästä käsiksi lukkoihin tai oviin ja niinpä keskitymme selviytymään elämästämme. Entä jos elämä ei olisi vain selviytymistä vaan onnea ja sisäistä vapautta rajoitteista?
Tarvitsemme turvallisia pysähtymispaikkoja soittaaksemme instrumenttiamme kaikilla sävyillä. Instrumenttia, jota kutsumme elämäksi. Elääksemme parasta mahdollista elämää olisi lukollisten huoneiden avaaminen tärkeämpää kuin oikeastaan moni muu päivittäinen tekemisemme, mutta silti aniharva käärii hihat sisäiselle tutkimusmatkalle ja puhdistuskuurille. Se kun on oman ja monen muun kurssilaisen kokemuksen perusteella sisäistä onnellisuutta rutkasti lisäävä teko ja osoitus vastuunottokyvystä. •
Tämäkään artikkeli ei edusta absoluuttista totuutta vaan jokainen määrittelee henkilökohtaisen totuutensa oman ja yhteisen hyvinvoinnin edistämiseksi.
Maija Luomala, SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin kehittäjä
Heräsikö ajatuksia?
