En tiennyt sitä, mutta annoin itselleni uneksimisen lahjan aloittaessani Sielukirjoittamisen. Aloin nähdä unia melkein heti kirjoittamiseni käynnistyttyä. Ja unet ovatkin sittemmin olleet mitä mielenkiintoisempia! Ennen ajattelin, että en vaan näe unia, mutta tapauksessani se on ollut oire jostakin. Se on ollut oire sisäisestä lukkotilasta. Minulle uni on johdattelija. Se johdattelee usein mitä mielenkiintoisimpien tarinoiden kautta pakkautuneiden tunteiden ja tuntemusten äärelle. Entä, jos uni toimii kuin nerokkaana, tiensä tuntevana matkaoppaana sisäisten ihmeiden äärelle? Jos alitajunnassa on paljon esimerkiksi pelon läpikäymättömiä tunteita, pääsee öisin pelkotunteiden äärelle. Onko uni viesti niistä tunteista, joita on käsittelemättä?
![unien nakeminen en nae unia]()
Ehkä kohtaamme unissamme itsemme osia, jotka sisältävät näitä käsittelemättömiä tuntemuksia. Unien avulla olen tehnyt oivalluksia itsestäni ja eri vaiheista, joita käyn läpi. Unet auttavat tiedostamaan vaiheita, tuntemuksia, kaipauksia tai sisäisiä tarpeita.
Ehkä unien kautta ihminen kykenee oivaltamaan, ymmärtämään ja myös tunnistamaan sisäisiä keskeneräisiä tunnejäämistöjään, joiden äärelle tulisi pysähtyä myös unen jälkeen. Monesti uni voi johdattaa vanhojen tuntemusten hautausmaalle, josta löytyy monenlaista keskeneräisyyttä: pelkoa, kyvyttömyyttä, alistuneisuutta, luovuuden puutetta, hylätyksi tulemisen tunteita. Surua.
Muistan miten näin unia anakondista, kun käsittelin hyväksikäyttömuistojani ja sairaala- sekä rappukäytäväunia, kun loin uudelleen kadonnutta keho-mieli-yhteyttäni.
Ehkä mielenkiintoisin muutos unimaailmassani tapahtui silloin, kun siirryin elämäni uhriasetelmasta aktiiviseksi toimijaksi – niin elämässäni kuin unissanikin. Ennen näin näet poikkeuksetta sellaisia unia, joissa yritin juosta jotakin pakoon parhaan kykyni mukaan, mutta liikkeeni olivat kuin hidastetusta elokuvasta jalkojeni ollessa upotettuna tervaan. Takaa-ajajani kyllä juoksivat normaaliin tapaan ja tavallista tahtia. Tämä oli unimaailmani ahdistava yleinen teema ennen Sielukirjoittamisen aloittamista.
Jonkin aikaa kirjoittamisen aloittamisen jälkeen uneni muuttuivat kuin action-elokuviksi, joissa löin köniin meitä jahdanneita zombieita ja juoksimme hyvää tahtia turvaan. Unimaailma johdattaa erinomaisesti alitajuisen tunnesyvänteen äärelle ja jota voi tehokkaasti alkaa purkamaan auki Sielukirjoittamisen avulla.
Muistan kaivanneeni unimaailmaa jollakin tasolla lukkovuosinani, mutta toisaalta en ymmärtänyt mistä kaikesta jäin paitsi. Luulin unien olevan vain jotain ”mielen turhaa ja ylimääräistä keksintöä”, jolla ei ole sen suurempaa merkitystä. Olinpa väärässä. Uni aina osoittaa jotain. Aina se tuo viestin jostakin sisäisestä tunnelmasta, keskeneräisyydestä, epäkohdasta tai tarkastelua vaativasta – ja usein mitä puhuttelevamman tarinan muodossa. Kuten kirjoitin aiemmassa artikkelissani "Miksi en näe unia? Unien muistaminen", että: "Ennen en unimaailmalle osannut antaa oikeastaan minkäänlaista arvoa, kun en koskaan tuntunut näkevän unia."
Jos haluat nostaa unimaailmasi uusiin sfääreihin, tervetuloa Sielukirjoittamisen tutkimusmatkalle!
Kiinnostunut nukkumisteemasta?
Lue artikkeli: ASIAA NUKKUMISESTA, APUA UNETTOMUUTEEN >
Maija Luomala, SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin kehittäjä
SIELUKIRJOITTAMINEN®
“SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin avulla voit päästä tehokkaasti ja nopeasti käsiksi alitajunnan virtaan, siellä piileviin ongelmiin ja tiedostamattomiin kipukohtiin, jotka käsittelemättöminä vaikuttavat jatkuvasti nykypäivän elämään, halusimmepa sitä tai emme. Tiedostamattomaan puoleen tarttuessamme voimme nauttia kokonaisvaltaisen onnellista ja merkityksellistä elämää. Täysillä.”
Heräsikö ajatuksia?
Sinua saattaa kiinnostaa seuraavat...
