Joskus on hyvä muistutella itseään siitä, ettei ole loppupelissä kenenkään pelastaja. Vasta, kun on onnistunut pelastamaan itsensä, voi alkaa pelastamaan muita. Siihen saakka pelastusyritykset ovat teennäisiä, vajaita ja uupumusta aiheuttavia. Vastuu oman elämän hallinnasta, ajankäytöstä ja kaikista muistakin elämiseen liittyvistä tunne- ja käytännön asioista kuuluu jokaisen aikuisen omalle kontolle, mutta voi kuinka usein tyrkkäämme niitä muiden kannettavaksi tai vastaavasti mieluusti nappaamme toisen vastuulla olevat asiat jalossa auttamistarkoituksessa. Joskus tosiaan otamme ihan jopa ohjat toisen ihmisen elämästä, koska "hän ei itse osaa paremmin". Mahdollistamme näin vastuuttomuuden olemassaolon, kantamalla huolta sekä korjailemalla toisen virheitä ja aikaansaannoksia, sammuttelemalla tulipaloja ja olemalla välikäsinä, järjestelijöinä ja henkisinä roskasaaveina. Alkoholinkäyttö voi muodostua ongelmaksi – paremmissakin perheissä.
Joskus jopa luulemme toisen asioitten olevan meidän asioitamme. Elämme niin kiinni toisen ihmisen vastuualueissa ettemme edes tiedä kantavamme niitä. Vastuu omista tekemisistä tai tekemättä jättämisistä kuuluu jokaiselle. Erillisille yksilöille myös parisuhteessa.
Iso osa parisuhteista tuntuu vaikuttavan tavalla tai toisella jokseenkin vinksahtaneilta. Kun toisessa suhteessa yhteisen ajan ja tekemisen kehittäminen jää vain yhden osapuolen harteille niin toisessa esimerkiksi alkoholi saa viedä ison roolin vaikkapa juhlatilaisuuksien tullen jopa siihen asti, että toinen talutetaan ikäviä sanoja suustaan syösten paikalta pois, kumppanin kantaessa mukanaan suurta myötähäpeää. "Aina sua saa hävetä! Et sit ota liikaa tänään!" Ja kuinkas taas kävi. "Sähän lupasit!"
Alkoholistin lupaukset on tehty rikottaviksi, koska niiden rikkomisesta ei koidu seuraamuksia. Vasta, kun seuraamukset ovat tarpeeksi suuria, voidaan ehkä odottaa myös muutoksia. Joskus paras tapa auttaa alkoholistia on päästää irti. Mistä tunnistaa alkoholistin? Silloin, kun alkoholista muodostuu ongelma tai se on liitoksissa ongelmiin, on mielestäni kyseessä alkoholiongelma – juo sitten miten usein tahansa. Luottamus voi särkyä joka viikonloppu, kuukausittain, vuosittain tai milloin tahansa. Ja jossakin vaiheessa voi vetää johtopäätökset toistuvista toimintamalleista.
Alkoholistin puoliso – miten toimia alkoholistin kanssa?
Alkoholi on varmaan yksi suurin vastuunpakenemissubstanssi. Ja jostain syystä (perimmäisten lapsuustraumojenko johdosta) sitä vastuuttomasti käyttävät tuntuvat lähes poikkeuksetta taantuvan lapsen tai vähintään teini-ikäisen tasolle, ja alkavat sieltä käsin omissa tiloissaan tekemään sitä, mikä on heille yksilötasolla ominaista. Ei teini-iässä mitään pahaa ole, se vain ei ole aikuisen ihmisen paikka.
Usein on se ja sama mitä alkoholistille sanoo, vihanhallinta pettää lähes joka tapauksessa, koska tietyt tunteet ovat usein linkittyneinä alkoholiin. Sama ihminen voi olla selvinpäin mitä säysein ja tämän takia yhteiselämää usein pitkitetäänkin. "Se on sellanen vaan sillon kun se juo. Muuten se on mitä ihanin." Millaista elämää on elämä alkoholistin puolisona? Pelätä jatkuvasti seuraavaa repsahdusta löyhässä häpeähirressä?
Irtaantuminen voi tuntua äärimmäisen kipeältä. Ja syyllistäviäkin kommentteja saattaa sadella. Oman elämän hassaaminen toisen riippuvuuteen voi kuitenkin olla paitsi täysin tehotonta, myös pois kaikilta muilta – kuten lapsilta. Puoliso, joka jatkuvasti petaa elämää alkoholistiselle osapuolelle, uhraa energiansa omasta ja lastensa elämän kehittämisestä alkoholistisen elämän ylläpitämiseen.
Monesti läheisriippuvaisissa suhteissa osapuolilla tuntuu olevan vallalla sellainen ääneenlausumaton sopimus tai toimintamalli, että toinen kantaa huolta ja toinen antaa palaa eläen "omaa elämäänsä". Vastuuttomalle tuntuu olevan ihan sama mitä hän tekee, kun kumppani joka tapauksessa ymmärtää ja hoitelee selustaa pitäen jatkuvaa huolta ja ylläpitoa. "Mä saan tehä ihan mitä mä haluun – älä nalkuta!", sanoo vastuutaan pakeneva. Onko tosiaan niin, että yksilönvapaus oikeuttaa toisen tekemään keskinäisessä suhteessa mitä haluaa ja toimimaan kuinka vain? Ja toisaalta, miten monta kertaa tähän annetaan mahdollisuuksia? Jostain syystä puoliso ymmärtää kerta kerran jälkeen, koska "Sillä on ollut niin rankka elämä. Mä haluun auttaa sitä pääsemään jaloilleen."
Alkoholismi perheessä
Toisen tekemiset vaikuttavat radikaalisti kummankin ja usein koko perheen elämään, vaikka kuinka keskustelut käytäisiin piilossa, katseiden suojassa. Oma perhe-elämä ja sen tunnelma antaa lapselle suurimman muistikuvan siitä, miltä perhe-elämä näyttää ja lopulta päämäärän, mitä kohti he itse jo alitajuisestikin suunnistavat. Jos oma perhemalli ei ole ideaali, toivon, että lapsi saa ainakin kaveriperheiltään lukuisia muita malleja avartamaan tulevaisuuden perhemallivaihtoehtoja.
Jos suhteen vastuunkantaja alkaisi toimia samoin kuin vastuuton osapuoli, miten nopeasti elämässä, taloudessa ja arjessa näkyisi seuraamukset? Tai miten nopeasti rakennelmat kaatuisivat, jos vastuunkantaja ei enää siloittelisikaan tietä vastuuttomalle? Moni vastuunkantaja pelkää irtaantumista, koska tuntee olevansa taloudellisesti tai käytännön tasolla sidottu. "Muutenhan tässä olis erottu jo ajat sitte. Ei meillä oo enää mitään muuta", sanoo uhriasetelmaan jämähtänyt vastuunkantajaosapuoli, ihan kuin vaihtoehtoja oman elämän parantamiselle ei olisi muita kuin odottaa vastuuttoman valaistumista.
Silloin, kun vastuunkantaja kykenee tiedostamaan tilanteen ja ottamaan vastuun ensisijaisesti itsestään (ja lapsistaan), silloin alkavat avautua myös ratkaisut. Sitten tarvitaan vielä aimoannos rohkeutta toimia itselleen oikein ja rehellisyyttä tunnistaa oikea suunta – pelosta huolimatta. Tässä vaiheessa vastuunkantaja voi tunnistaa kantaneensa mukanaan vuosien roskasankoa, joka olisi alun alkaenkin kuulunut toisen kannettavaksi. Tällöin myös ymmärrys siitä, mitä elämältään haluaa sekä erilaiset mahdollisuudet uuden elämän aloittamiseksi ovat onneksi nostaneet päätään.
Jos vastuunkantaja sen sijaan alkaa epäröidä, että josko tässä kuitenkin olisi vielä mahdollisuuksia, alkavat suurella todennäköisyydellä sadella vastuuttoman osapuolen miljoonat lupaukset, jotka päätyvät ennen pitkää aina samaan lopputulokseen riippumatta siitä, kuinka monta kertaa lupauksiin muutoksesta uskotaan.
Oleelliset kysymykset ovat:
- Haluatko tätä? Onko elämäsi nyt sellaista kuin haluat sen olevan?
- Otatko viimein vastuun itse omasta hyvinvoinnistasi, unelmistasi ja toiveistasi vai odotatko niiden yhä toteutuvan toisen ihmisen kautta?
- Mikä olisi seuraava askel omaan hyvinvointiisi?
- Miten voit parantaa omaa oloasi vastuullisesti?
TIKTAK, TIKTAK. Kuinka kauan olet odottanut muutoksen tapahtuvan toisen puolelta? Vastuuttomuutta on myös olla tekemättä tarvittavia muutoksia omassa elämässään. Jos toinen ei ole muutokseen ryhtynyt tai siihen toistuvista pyynnöistä huolimatta motivoitunut, jonkun muun on pistettävä muutos alulle. Ja se joku on mitä todennäköisimmin juuri sinun elämässäsi sinä itse. •
Lue myös:
PARISUHDE ON TUKI, EI MAHDOLLISTAJA, EI VASTUUNKANTAJA TAI VASTUUTON PESÄ
YKSIN PARISUHTEESSA? JA ASIAA SUORITTAMISESTA
Miten koet elämisen mielekkyyden tällä hetkellä? Tee oma mielekkyystestisi täällä >
Maija Luomala, SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin kehittäjä
Mitä on SIELUKIRJOITTAMINEN®?
SIELUKIRJOITTAMINEN® on rauhoittava, rentouttava ja stressiä vähentävä kurssikokonaisuus sekä tehokas työkalu pinnan alla piilevien tunteiden vapauttamiseen, jotta elämä voi olla optimaalista kaikilla osa-alueillaan. Lue lisää >
