Uusi vuosi ja uudet mahdollisuudet – sitähän vuodenvaihde usein kuvastaa. Sitä, miten ihmisellä tuntuu yllättäen olevan, kuin taikaiskusta, monenlaisia mahdollisuuksia toteuttaa ja tehdä, haaveilla ja uneksia paremmasta elämästä, olemuksesta ja ihmisestä, ja kuinka entiset sisäiset ongelmat kuin sormia napsauttamalla kaikkoavat tieltä, jotta uutta voisi tulla tilalle. Uusi, mielenkiintoisempi ja vahvempi minä, joka viimein voisi olla ylpeä itsestään ja saavutuksistaan. Ongelmaksi muodostuu usein se, ettei mieli tunnu pysyvän kaikessa mukana tai omaavan oikeaa määrää taistelutahtoa ja tahdonvoimaa, minkä johdosta voi taas aloittaa saamattomuudesta syyttelemisen julman itsesyytöskierteen. On saamaton olo. Mistä voi johtua saamattomuus ja tavoitteiden asettamisen ongelmallisuus – tai tavoitteiden seuraamisen vaikeus?
Kuten kirjoitin eräässä aiemmassa artikkelissani aiheena manifestointi ja vetovoiman laki, voi ihminen loputtomiin luoda ihannekuvaa elämästään, uskotella itselleen positiivisia asioita, jotka valuvat alas kuin vesi hanhen selästä, mikäli mielen perukoilla on ristiriitaisia uskomuksia. Eivät manifestoinnit tuo helpotusta, jos uskomusarkistomme tunnekapseleineen on jo täynnä. Mieli on kuin talo, jossa on bileet ja porukka haluaa sisään jo ennalta täyteen taloon.
Entäpä, jos jotkin tavoitteesi ovatkin ulkopuolelta napattuja, eivätkä omiasi ollenkaan? Entä, jos ne ovatkin kuvitelmia, että sinunkin täytyy haluta ja tavoitella sellaisia asioita eivätkä suinkaan sisäisiä ja syvältä itsestäsi nousevia tavoitteita ja haaveita elämällesi ja sen suunnalle?
Miten monia tavoitteita olet elämässäsi toteuttanut? Mitkä niistä olivat omia kiinnostuksen kohteitasi ja missä huomaat nyt olleesi vain mukana, tai siksi, kun ajattelit sen olevan vaadittua ja odotusten mukaista? Uskon, että elämä ohjaa kasvuun. Itselläni ei ollut alkuelämässäni juuri minkäänlaisia tavoitteita, mutta silti olen ohjautunut yllättävän järjestelmällisesti eteenpäin. Se on ollut huojentavaa huomata. Silloin, kun ohjaus lähtee sisäisistä voimanlähteistä eikä ihmisen näennäisestä ja vaikutteille alttiista sekä hallinnan tunnetta kaipaavasta ego-osasta, voi ihminen tuntea mittavasti enemmän turvallisuudentunteita ja elämisen mielekkyyttä. Ero on siinä, että sisäsyntyisistä voimanlähteistä käsin ihminen ravitsee maailmaansa sisältä ulospäin eikä ulkoa sisäänpäin, kuten niin usein maailma ohjaa tekemään: "näytä tältä, ole tätä, tee näin, tässä on gurusi, kuuntele sitä ja niiaa sille ollaksesi kunnon ihminen".
Harva asia tässä maailmanmenossa ohjaa ihmistä pysähtymään, kuuntelemaan itseään, syventymään menneisyyteensä ja sen tapahtumiin, sillä se ei ole tuottavaa ja kaupallista. Itsensä oikeanlainen tarkastelu, jos mikä, voi tarjoilla syviä riittävyyden tunteita ja elämän merkityksellisyyden kokemuksia, jollaisia ei mikään ihmisen ulkopuolinen asia, tuote tai palvelu pysty tarjoamaan – pientä hetkeä pidempään. Kun ihminen motivoituu ottamaan selvää omasta itsestään, voi aivan uudenlainen maailma avata ovensa ja sisäiset portit luovuudelle.
Uskon, kun ihminen avaa sisäiset kanavansa, on elämä jo sitä kautta sinällään mielekkäämpää. Ja jos ihminen avaa samalla auki vanhat tunnekeskeneräisyytensä, on kokonaisvaltainen elämänlaadun parantuminen mahdollista.
Vuoden 2018 toivotukseni oli täynnä toiveita omien tunteittensa kohtaamisen rohkeudesta sekä turvallisuudesta tunteisiin ja olemiseen. Artikkeli saattaa toimia avaajana, vielä tänäkin vuonna.
Vuoden 2017 vuodenvaihteen artikkelini oli siirtymisen ja irtaantumisen aikaa, jossa kirjoitin kuinka ihmisen kasvutarinassa yleensä tunnutaan tarvittavan maailmaa romahduttavia elementtejä, että ihminen herää mukavuusalueellaan. Mukavuusalueeltaan ja muuttumisen pelosta käsin toimiva, konventioita kyseenalaistamaton ihminen jatkaa kuten ennenkin eikä ehkä koskaan saa tietää todellista potentiaaliaan. Ihminen, joka tutkii sielunsa sisältöä voi vain voittaa, ei koskaan hävitä. ♥
Lue kaikki blogitekstit täällä >
Maija Luomala, SIELUKIRJOITTAMINEN®-prosessin kehittäjä
